Mitä ihmettä? Ja miten siihen saisi nopean ratkaisun?

Joskus joutuu toteamaan veroasioita pohtiessa, että mitä ihmettä "tämä" tarkoittaa. Voi olla kyse uudesta asiasta, tulkinnallisesta sanonnasta, epäselvästä tilanteesta tai muutoin monimuotoisesta kysymyksestä tulkinnallisessa tilanteessa. Kuinka paljon on vähäinen määrä? Entä vähäistä suurempi? Maatilan pääosa, mitä siihen lasketaan ja mistä pääosa muodostuu?

Esimerkkeinä monimuotoisista asioista mieleen tulee osakeyhtiölle siirtyvän maatilan tulojen verotus, lesken hallintaoikeuden muutokset omaisuuden käytössä ja kohteena, verotusyhtymän osakasmuutosten vaikutukset tai verotusyhtymän purkautuminen verollisena muutoksena sekä ositus ja perinnönjako.

Jos tilanne on epäselvä ja on tarpeen tehdä toimenpiteitä, on yleensä järkevintä pysähtyä pohtimaan tilannetta ja sitä, olisiko tarpeen hakea Verohallinnolta ennakkoratkaisua esillä olevaan tilanteeseen.

Kuinka pitkä on kiireellinen käsittely, entä tavanomaista pitempi käsittelyaika?

Ennakkoratkaisun hakeminen on myös nopein tapa saada asiaan lopullinen ratkaisu muutoksenhaun kautta, tarvittaessa KHO:sta asti. Ennakkoratkaisuasiat pitää käsitellä kiireellisinä. Kiire on tosin suhteellinen käsite. Pitäisikö ratkaisu saada viikossa, viikoissa vai kuukausissa aikaa laskien? Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen mukaan 20 viikkoa (5 kk) kestänyt ennakkoratkaisuhakemuksen käsittely on ollut pitkä aika, mutta toisaalta toisen päätöksen mukaan 15 kuukautta kestänyt valituksen käsittely oli vain hieman tavanomaista pitempi aika, mutta kuitenkin aiheettomasti viivästynyt.

Miten tapausjonoa voi lyhentää, jos tapaukset tulevat koneellisen käsittelyn kautta jonoon ja käsittelijöiden määrä on rajallinen tai sitä supistetaan? Miten ja kuka arvottaa käsiteltävät asiat ja käsittelyn keston? Voiko verovelvollinen vaikuttaa tällöin mitenkään menettelyyn ja sen nopeuteen?

Juupas-eipäs -väittely ei ole perustelua

Hakija voi vaikuttaa asian käsittelyn nopeuteen, kun tekee hakemuksen tai valituksen huolella, selkeästi ja hyvin perustellen. Jos tapauksen liitteinä on laatikollisten verran asiakirjoja, voi olla varma, että asian käsittely TULEE KESTÄMÄÄN.

Mielenkiintoista on ollut havaita (sekä virassa ollessani, että nyt veroneuvojana), että hakemuksissa esitetään väitteitä tai huomioita eikä suinkaan perusteltuja vaatimuksia, perusteltuja tosiseikkoja tai tiettyä tulkintaa tukevia selvityksiä ja perusteluja.

Mikä on väite? Väite on esimerkiksi se, että "luopuja harjoittaa maataloutta" tai että "jatkaja jatkaa maatalouden harjoittamista" (PerVL 55 §). Jos väitettä ei perustella, ei sillä ole mitään merkitystä asiaa ratkaistaessa, vaan kyse on "juupas – eipäs" -väittelystä. Korkeintaan saa aikaan lisäselvityspyynnön, jolloin asian käsittely entisestään lykkääntyy.

Väite pitää perustella, jotta tosiseikasto selkeytyy ja kytkeytyy käsiteltävään asiaan. Esimerkiksi pitää perustella, että maatilalla viljellään rehuviljaa sekä heinää myyntiä varten, jolloin kyse on varsinaisesta maatalouden harjoittamisesta. Jatkaja jatkaa maatalouden harjoittamista samassa laajuudessa tai että tuotantoa hieman muutetaan ottamalla mukaan maatilamatkailu, mutta että kyse on edelleen maatalouden harjoittamisesta ja sitä siis jatketaan.

Huomio on se, että todetaan jokin asia, mutta ei kytketä sitä perusteluin käsiteltävään asiaan. Esimerkiksi todetaan, että "asia olisi hyvä saada nopeasti käsiteltyä". Tai että pyydetään ottamaan huomioon veronhuojennukset. Mutta missä ovat erityiset perustelut?

Vähennyksiä on vaadittava, tulkinnanvaraista säännöstä on vaadittava tulkittavaksi tietyllä tavalla ja näihin VAATIMUKSIIN on esitettävä perustelut. Tällöin näyttövelvollisuus siirtyykin vastapuolelle ja vastapuolen on esitettävä omat perustelunsa, jos on eri mieltä. Ellei siihen kykene, on toinen osapuoli vahvoilla.

Joskus löytyy aukko

Joskus kyse voi olla ns. aukkotilanteesta lainsäädännössä tai ohjeistuksessa. Ei yksinkertaisesti löydy säännöstä tai tilannetta tarkemmin käsittelevää ohjetta tai tulkintasuositusta. Tällöin on pystyttävä perusteelliseen selvitykseen asiasta ja omasta näkemyksestä asian ratkaisemiseksi. Muutoin annetaan valtit vastapuolen käsiin, jos vain todetaan asia tulkinnalliseksi ja aukolliseksi.

Vastaani on tullut joitakin aukkotilanteita. Viimeisin on koskenut lesken hallintaoikeutta kuolinpesän asuntoon. Leski on käyttänyt asuntoa vakituisena asuntonaan puolison kuoleman jälkeen. Perinnönjaossa perilliset haluavat myydä kaiken kuolinpesän omaisuuden yhdelle perillisistä, joka muuttaa tilalle. Leski suostuu tähän, kunhan hänen asumisensa järjestetään muualla. Niinpä yksi perillisistä suostuu järjestämään leskelle omalla kustannuksellaan asumisen muualla ja leski hyväksyy järjestelyn. Asunto on perillisen omistama eikä siis tule perintönä saadun omaisuuden sijaan. Asumisen järjestävä perillinen haluaa tietenkin perinnönjaossa tästä hyvityksen.

Luopuuko leski hallintaoikeudestaan, vaikka leski yhä jatkaa asumista uudella järjestelyllä ja perillisen kustannuksella? Vai antaako leski lahjan perillisille, kun perintöomaisuus vapautuu hallinnasta, vaikka kyse tosiasiassa on hallinnan siirrosta? Entä voiko perillinen saada lisäperintöä korvauksena vai onko kyse muiden hänelle antamasta lahjasta? Mikään lainsäännös ei tuo asiaan vastausta. Verohallinnon ohjeista ei löydy vastausta eikä oikeuskäytännöstä löydy vastaavaa tapausta. Vaihtoehdot ovat avoinna ja vahvoilla on se tulkinta, joka pystytään parhaiten perustelemaan. Todennäköisesti tilanne vaatii lopulta KHO:n ratkaisun.

Mitä toimintaa metsätilayhtiö harjoittaa ja millainen kiinteistön luonne on?

Ja mitä ihmettä yhtiö tekee metsätilalla? Tulolähdejako osakeyhtiöillä poistui vuoden 2020 alusta. Tuon jälkeen osakeyhtiöllä eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta on vain elinkeinotoiminnan tulolähde ja maatalouden tulolähde. Metsätalous on kuulunut yhtiöllä tuloverolain alaiseen toimintaan, mutta tulolähdejaon poistamisen jälkeen metsätalous kuuluukin elinkeinotoimintaan.

Epäselvyys tuleekin sitten toiminnan luonteesta ja metsäkiinteistön luonteesta. Onko metsätalouden harjoittaminen elinkeinotoimintaa? Onko metsäkiinteistö rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuutta VAI muuta omaisuutta? Jaottelulla on merkitystä jaksotuksen ja eri vähennysten tekemiseen.

Verohallinnon ohjeessa Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen - vero.fi luvussa 3.1. todetaan:

• EVL 12 a §:n mukaan muuta omaisuutta ovat varat, joita ei ole luettava elinkeinotoiminnan rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuuteen.
• Muun omaisuuden omaisuuslaji muodostuu tyypillisesti hyödykkeistä, jotka eivät palvele yhteisön harjoittamaa elinkeinotoimintaa, ja joiden ei tämän vuoksi tai muutoin voida katsoa kuuluvan elinkeinoverolain muihin omaisuuslajeihin. Tällaisia hyödykkeitä voivat olla esimerkiksi hyödykkeet, jotka ovat ennen verovuotta 2020 kuuluneet yhteisön henkilökohtaiseen tulolähteeseen, kuten luonnollisen henkilön omistaman, osakesijoituksia passiivisesti hallinnoivan holdingyhtiön osakeomistukset sekä sijoitustarkoituksessa hankitut kiinteistöt ja osakehuoneistot, jotka ovat ulkopuolisiin suuntautuvan vuokraustoiminnan käytössä. Muuhun omaisuuteen kuuluvat myös esimerkiksi metsäkiinteistöt, jotka eivät palvele yhteisön harjoittamaa elinkeinotoimintaa tai maataloutta.

Perinteisesti metsäkiinteistöt on luettu vaihto-omaisuudeksi niillä yhtiöillä, joilla kiinteistö selvästi kuuluu yhtiön harjoittaman elinkeinotoiminnan piiriin, kuten kiinteistövälitysoy, sahausoy, selluoy. Mutta miten tulkitaan metsätilaa ja metsätalouden harjoittamista? Kun tulolähdejako on poistunut, on metsätalouden harjoittaminen osakeyhtiöllä elinkeinotoimintaa. Eikö metsäkiinteistö silloin palvele elinkeinotoiminnan harjoittamista?

Onko kiinteistö vaihto-omaisuutta, käyttöomaisuutta vai ohjeessa mainitusti muuta omaisuutta? Tästä on esitetty eriäviä näkemyksiä. Ainakin Torkkel on sivunnut asiaa kirjoituksessaan Verotus-lehdessä 4/2020, "Metsä kirjanpitovelvollisen verotuksessa. s. 414-425.

KHO on ennen tulolähdejaon poistamista tapauksessaan KHO 2005/439 todennut, että "Puiden osuutta erillisenä eränä kiinteistön hankintamenosta ei voi vähentää puiden myyntitulosta osakeyhtiön verotuksessa."

Jos metsätalouden harjoittaminen on nykyisin elinkeinotoimintaa, miksi metsäkiinteistö pitäisi lukea muuksi kiinteistöksi? Vaikuttaako siihen se, että metsätalous muilla verovelvollisilla on tuloverolain mukaista tulonhankkimistoimintaa? Entä onko mainittu KHO:n päätös 2005/439 menettänyt merkityksensä? Voitaisiinko jatkossa puustoa käsitelläkin varaston tavoin? Metsähyödykkeiden tuottamisen ja jalostamisen varastona? Aikoinaan Aarne Rekola kirjassaan (TOL 1947) mainitsi metsän metsähyödykkeiden tuottamisen lähteenä.

Paljon on verotuksessa yhä ihmeteltävää ja kummasteltavaa. Ratkaisuna on ennakkoratkaisun hakeminen, veroilmoituksella poikkeavan tulkinnan esittäminen tai valitusteitse lopullisen ratkaisun hankkiminen. Joka tapauksessa se pärjää, joka osaa perustella kantansa siten, että saa enemmistön ratkaisijoista puolelleen.

Apua löytyy

Avustamme näiden asioiden ratkaisemisessa ainakin hakemusmenettelyn osaamisen lisäämisellä.

Tulossa webinaari 5.11.2024, jossa paneudutaan tällaisiinkin ongelmiin ja erityisesti ennakkoratkaisuhakemuksen muotoon ja menettelyyn prosessissa. Ks. Koulutus tai suoraan ilmoittautumislomake, jossa laajemmin selostettu webinaarin sisältöä.

Ilmoittautuminen päättyy 10.10.2024.

Ihmettelemisiin!