Varo verohuojennuksien veroansaa!

Tämän blogin taustaksi kannattaa lukea edellinen 19.12.2024 julkaistu blogi Aktiivinen maataloustoiminta verotuksessa.

Verotuksessa on kaksi verohuojennusta sukupolvenvaihdoksia varten, PerVL 55 § ja TVL 48 §. PerVL 55 §:n huojennus on tarkoitettu huojentamaan perintö- tai lahjaverotuksessa maksuunpantavaa veron määrää, kun maatilan saaja jatkaa maatilalla maatalouden harjoittamista. TVL 48 §:n huojennus kohdistuu maatilan luovuttajalle, jolloin maatilan vastikkeellisesta luovutuksesta syntyvä luovutusvoitto on säädetty edellytysten täyttyessä kokonaan verovapaaksi.

Molemmat huojennussäännökset koskevat sukupolvenvaihdostilannetta, mutta huojennus kohdistuu eri tahoihin. Huojennussäännösten edellytykset myös poikkeavat toisistaan, erityisesti siksi, että huojennuksen saajat ovat eri asemassa.

PerVL 55 §:n huojennus

Huojentaa perintö- tai lahjaveroa, jos luovutuksen kohteena on maatila, jolla harjoitetaan varsinaista maataloutta ja maatalouden harjoittamista jatketaan saannon jälkeen. Pelkkään metsätilaan huojennusta ei siten lähtökohtaisesti saa. Varsinaista maataloutta voi ennen luovutusta harjoittaa kuka vain, esimerkiksi peltojen vuokraaja. Luovuttajan ei itsensä tarvitse harjoittaa maataloutta.

Huojennuksen saamisessa ei ole omistusaikaan tai sukulaisuuteen liittyviä rajoitteita. Huojennusta on vaadittava ennen perintö- tai lahjaverotuksen toimittamista. Vaatimus on saajakohtainen ja vaatimuksen voi kohdentaa vain osaan omaisuutta. Nämä seikat ovat tärkeät tunnistaa ja niistä voi hyötyä.

Merkittävä asia on, että jatkajan on harjoitettava maataloutta 5 vuotta perintö- tai lahjaverotuksen toimittamispäivästä alkaen. Ellei näin tee, Verohallinto voi poistaa huojennuksen jälkikäteen ja maksuunpanna huojennuksen jatkajalle.

Toisena rajoituksena on se, että huojennetun maatilan pääosaa (yli 50 %) ei saa luovuttaa (vastikkeellisesti tai vastikkeetta) samana ajanjaksona tai huojennus maksuunpannaan jatkajalle 20 %:lla korotettuna.

Varsinaisella maataloudella tarkoitetaan historiallisen taustan ja sen pohjalta tehdyn Verohallinnon ohjeistuksen mukaan maataloustoimintaa, jossa tuotetaan maataloustuotteita vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa myyntiä varten. Valitettavasti tällä hetkellä mikään maatalouden toimiala ei ole voitollista toimintaa ilman maataloustukia. Varsinaiselta maataloustoiminnalta ei siksi olekaan edellytetty voitollisuutta, mutta tuotteita on pyrittävä myymään ja saamaan tuloa. On huomattava, että pelkkien tukitulojen tai ns. maatilan sivutulojen saaminen ei nykyisen tulkinnan mukaan ole varsinaisen maatalouden harjoittamista.

Jos tulonhankinnasta ei ole näyttöä eli veroilmoituksella ei ilmoiteta myyntituloa, on selvää, että Verohallinnossa katsotaan, ettei varsinaista maataloustoimintaa harjoiteta tai että toimintaa ei ole alun perinkään ollut, jolloin huojennusedellytyksiä ei ole. Vaikka edellytykset on alussa aikoinaan täytetty, mutta sitten myyntitoiminnan tuloja ei enää ilmoiteta, katsotaan toiminnan lakanneen.

Nämä puutteet ilmoittamisessa voivat aiheuttaa sen, että huojennusta ei saa tai saatu huojennus pannaankin takautuvasti maksuun. Tällöin kyse on veroansan laukeamisesta, joka on saatettu itse aiheuttaa.

Tulojen ilmoittamatta jättäminen voi johtua siitä, että on tehty vaihtotyötä tai ns. urakkasopimus peltojen käytöstä, jolloin maanomistaja luovuttaa viljelyn tuotannon (tuotteet) viljely- ja/tai korjuutöiden tekijälle työkoneurakointia vastaan. Tällöin on voitu ajateltu, että viljelyn tulos ja viljelytöiden menot kuittaavat toisensa eikä mitään tarvitse ilmoittaa verotukseen. On kaivettu itselle kuoppa ja sitten vielä itse laukaistu ansalanka, kun on pudottu kuoppaan.

Tuosta veroansasta poispääsy on mahdollista, mutta se on kuittien, ilmoitusten, työn ja tuskan takana. Mutta silti haittaan nähden kannattaa ainakin yrittää. Mikäli toiminnan aikana on valokuvia harjoitetusta toiminnasta, sekin saattaa pelastaa maksuunpanolta!

PerVL 55 §:n huojennus on todella suuri, sillä maatilan arvo, josta vero määrätään, tippuu huojennusperusteiden vuoksi jopa alle 10 %:iin todellisesta käyvästä arvosta.

Esimerkki:

PerVL 55 §:n perintö- ja lahjaverotuksen huojennus. Käyvin arvoin miljoonan euron arvoisen maa- ja metsätaloutta harjoittavan maatilan lahjoituksesta omalle lapselle joutuu lapsi maksamaan lahjaveroa ilman huojennuksia 141 900,00 € (1. veroluokka).

Huojennetuin arvoin (PerVL 55 §) laskettu maatilan maa- ja metsätalouden arvo on yleensä 5-10 % käyvästä arvosta, jos huojennus saadaan kaikesta maatilan omaisuudesta. Huojennetuin arvoin lasketun maatilan arvon ollessa esim. 100 000 euroa, on lahjavero siitä vain 9 900,00 €.

Jos esimerkin tilanteessa huojennus menetetään, on maksuunpantavan veron määrä 141 900 – 9 900 = 132 000 €. Kenen talous kestää tuollaisen veron määrän maksuunpanon yhtäkkiä? Näillä summilla voidaan olla nopeasti täydellisessä talouskurimuksessa.

Eikä tässä vielä kaikki! Huojennuksen maksuunpantava määrä voi myös tuosta vielä kasvaa! Jos tekee sen erehdyksen, että myy huojennusta koskevan 5 vuoden seuranta-ajan aikana pääosan maatilasta, maksuunpannaan huojennus 20 %:lla korotettuna! Seuranta-aika lasketaan perintö- tai lahjaverotuksen toimittamispäivästä, ei lahja- tai kauppakirjan allekirjoituspäivästä. Eli esimerkin tilanteessa maksuunpano olisi 132 000 + (20 % x 132 000) = 158 400 euroa. Kaiken lisäksi maksuunpanon aiheuttava luovutus voi olla vastikkeeton tai vastikkeellinen.

Vastikkeellisesta luovutuksesta seuraa vielä lisäksi luovutusvoiton verotus ja mahdollisesti lisää veroja, ellei luovutus jollain perusteella ole verovapaata. Tosin huojennuksen menettämisen jälkeen hankintamenona ei enää käytetä alhaisia perintö- ja lahjaverotuksen spv-verotusarvoja, vaan omaisuuden käypiä arvoja, jotka on vahvistettu perintö- tai lahjaverotuksen toimittamisen yhteydessä.

Pääosan määritys on tulkinnallista, mutta tällä hetkellä sillä tarkoitetaan maatilan arvomääräistä osaa eli ei määräalaan pohjautuvaa määrittelyä, vaan maatilan osien arvoon perustuvaa arviota. Kaikista surkuhupaisinta tässä asiassa on vielä se, että verovelvollisen itsensä on lain mukaan ilmoitettava maatilan pääosan luovutuksesta! Jos ei tee ilmoitusta, seuraa siitä vielä veroseuraamuksia, mahdollisesti veronkorotus.

TVL 48 §:n huojennus

Kohdistuu luovuttajaan ja kyse on vastikkeellisesta luovutuksesta, jolloin huojennus kohdistuu luovutusvoitosta määrättävään veroon. Huojennuksen edellytyksinä on yli 10 vuoden omistusaika ja saajan on oltava säännöksessä tarkoitettu lähisukulainen. Huojennuksen voi saada ilman maatalouden harjoittamisen edellytystä maatilan metsien osalta ja myös pelkkään metsätilaan.

Tämä huojennuksen saamiseen riittää se, että omistaja on joskus omistuksensa aikana harjoittanut varsinaista maataloutta. Saajan osalta on kuitenkin ehdoton edellytys, että saaja on säännöksessä mainituin edellytyksin lähisukulainen. Erikoista on, että maatilan saajan ei tarvitse jatkaa maatalouden harjoittamista.

Jos kuitenkin maatilan saannon jälkeen saaja ei osoita harjoittaneensa varsinaista maataloutta eli ei ole ilmoittanut mitään tuloa varsinaisen maatalouden harjoittamisesta, ei jatkajan myöhempään maatalouden omaisuuden vastikkeelliseen luovutukseen saa huojennusta, vaikka TVL 48 §:n muut huojennusedellytykset täyttyisivät. Metsien osalta huojennuksen voi kuitenkin saada, koska metsätalouden harjoittamiseen riittää käytännössä omistaminen.

Maatalouden osalta voi siten tässäkin kaivaa itselleen veroansaa samalla tavoin kuin PerVL 55 §:n osalta oli esitettynä. Näin käy esimerkiksi silloin, jos vuokraa pellot saannon jälkeen eikä itse harjoita maataloutta. Pelkästään tukien saaminen ei riitä TVL 48 §:n huojennuksen saamiseen.

TVL 48 §:n huojennuksen osalta on myös olemassa 5 vuoden seurantasääntö. Tämä seuranta alkaa kuitenkin jo saantohetkestä eli yleensä kauppakirjan allekirjoituspäivästä. Huojennuksen menetys toteutuu vastikkeellisen luovutuksen osalta saajan luovutusvoiton verotuksessa vähentämällä hänen hankintamenoaan luovuttajan aikanaan saamalla verovapaan tulon määrällä.

Huojennuksen menetys koskee kaikkea huojennuksen kohteena olleen omaisuuden VASTIKKEELLISIA luovutuksia. Jos luovutus on jollain perusteella verovapaa, ei saatu huojennuskaan tuloudu. Omaisuuden lahjoitus ei aiheuta huojennuksen tuloutusta.

Verotus on jo tarpeeksi hankalaa ja vaativaa, joten on turhaa itse vielä pahentaa tilannetta aiheuttamalla omalla toiminnallaan itselleen veroansoja.

• Varmista, että täytät huojennusedellytykset ja tiedät toimintaehdot.
• Älä tee kuitittomia kauppoja.
• Älä tee urakkasopimuksia, joissa ei sovita puolin ja toisin vastikkeista.
• Ota valokuvia viljelytoiminnasta.
• Tee veroilmoitukset oikein.
• Ilmoita tuloa varsinaisen maatalouden harjoittamisesta.
• Varmista ennen huojennuksenalaisen omaisuuden luovuttamista (lahjana tai kaupalla), että siitä ei seuraa veroansaan tippumista.

P.S. Muista arvonlisäverotus ja siinä edellytettävät kuittien tekemiset. Huomaa, että rehun verokanta on 13,5 % ja urakointityön verokanta 25,5 %. Rehun myyjä saa palautusta, urakoitsija tilittää erotuksen. Älä tee lisäveroansaa itsellesi kuitittomalla toiminnalla!

Jos haluat kommentoida blogin sisältöä, laita sähköpostia (posti(at)maaseudunveroneuvonta.fi)